Tämä sapeli on merirosvomallinen rekvisiitta/koristekäyttöön tehty sovellus leveäkärkisestä sapelista. Sapeli on nimetty 1700-luvun alkupuolella Karibian alueella vaikuttaneen Edward Teach ”Blackbeard” -merirosvon mukaan, mutta tämä sapeli ei ole tarkka jäljennös mistään olemassa olevasta miekkamallista. Leveäkärkinen sapeli on hyvin tunnettu populaarikulttuurisista yhteyksistä joten se soveltuu hyvin kuvaamaan stereotyyppistä itämaista sapelia.
Terässä on kaiverrus molemmilla puolilla, väistinkaaressa on ketjussa roikkuva pääkallokoriste. Sapelin mukana ei ole huotraa / tuppea.
Leveäkärkisen sapelinterän historiasta yleisesti:
Kilij-sapelin kehittivät turkinsukuiset kansat ensimmäisella vuosisadalla kauempana idässä nykyisen Mongolian alueella käytettyjen sapelien pohjalta. Asetyyppinä sapeli levisi turkinsukuisten sotilaiden välityksellä ympäri islamilaista maailmaa syrjäyttäen samalla alueella aiemmin käytetyt suorateräiset miekat.
Kilij-sapelissa terän viimeinen kolmannes on terän alkupäätä leveämpi ja levennetty osa (yalman) on mallista riippuen joko teroitettu tai valeteroitettu myös yläpuolelta. Yalman siirsi miekan painopisteen lähelle kärkeä, mikä yhdessä käyrän terän kanssa antoi mahdollisimman tuhoisan leikkaustehon viiltäviin iskuihin, mikä taas oli ratsuväkisotilaille käytännöllisempää kuin suorateräisen miekan käyttö lyönteihin ja pistoihin.
Yalmanin leveys ja muotoilu vaihteli, mutta vaikka terän kärkiosa olikin selvästi alkupäätä leveämpi, sapeli oli kuitenkin kokonaisuutena niin kapeateräinen että sitä voitiin kantaa tavanomaisesti muotoillussa tasapaksussa huotrassa.
Sapelin levittyä ympäri islamilaista maailmaa yleisellä nimellä Scimitar, yalmanin muotoilussa alkoi esiintyä suurta vaihtelua. Suuri osa arabialaisista sapeleista ei omannut lainkaan selvästi erottuvaa yalmania, kun taas enemmän tai vähemmän seremonialliseen käyttöön tarkoitetuissa sapeleissa se oli toisinaan niin korostetusti muotoiltu, että sapelin kantaminen tavanomaisessa umpinaisessa huotrassa oli mahdotonta.
Vaikka leveällä yalmanilla varustetut sapelit olivat käytännössä harvinaisia, eurooppalaisessa taiteessa ja muissa graafisissa esityksissä “itämaista miekkaa” kuvataan usein korostetun leveäteräisellä sapelilla, hyviä esimerkkejä ovat mm. Suomen vaakuna ja Karjalan vaakuna.
- Denix replika-sapeli #4197
- Teroittamaton terä alumiinia
- Metalliosat kevytmetallivalua
- Kokometallinen kahva
- Pituus: 810mm
- Paino:
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.